Alueen historiaa

ALUEEN KUVAUS JA HISTORIA

Tuohisaari sijaitsee Pihlajaveden läntisessä saaristossa Liistonsaaren pohjoispuolella. Saaren luonnonolot ovat erittäin monipuoliset. Metsätyypit vaihtelevat kuivista mäntykankaista soistuneisiin sekametsiin. Saaren erityispiirteenä ovat sen lukuisat sisäjärvet eli Kaakkolampi (36 m syvä), Mustalampi, Kotilampi, Valkiajärvi, Sappinen ja Katajalampi. Merkittäviä näköalapaikkoja ovat korkeat, kallioiset mäet, Soinismäki ja Lampovuori saaren pohjoisosassa. Ranta-alueet vaihtelevat matalista ruohottuneista hiekkarannoista jylhiin kalliorantoihin.

Asutus on keskittynyt pääasiassa saaren pohjoispuolelle, sen keskiosiin. Muutamia yksittäisiä tiloja (Pitkärannan mökki, Rasinharju, Paavola ja Järvelä) on kaakkoon suuntautuvassa eteläosassa. Pohjoisen sisäjärvien välisellä kannaksella on Suotaipaleen pientila. Kyläalueella sijaitsevassa Johanalan talossa on pidetty kansakoulua 1920-luvulta vuoteen 1968 saakka.

Luokkakuva Tuohisaaren oppilaista

Kylätie kulkee saaren halki luode-kaakkosuunnassa ja poikkeaa kyläaukealta lounaisrannalla olevaan lossirantaa. Lauttayhteys Tuohisaaresta Tappisaareen avattiin toukuussa 1985.

Tuohisaaressa on ollut 1930-luvulla yli 80 asukasta. Asukasluku on toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä pikkuhiljaa laskenut, mutta 1970-luvalla saarelaisten määrä väheni romahdusmaisesti. 1970-luvun lopulla tuohisaarelaisia oli enää 28. 1900-luvun kahden viimeisen vuosikymmenen aikana saaren asukakasluku on pysytellyt parinkymmenen tuntumassa. 2000-luvulla vakituisten asukkaiden määrä väheni alle 10 henkilöön, mutta vapaa-ajan asukkaiden määrä on noussut monin kertaiseksi. Vapaa-ajan asuntoja on noin 70 kpl saaressa.

Kyläläisten venevalkama on ollut Tuohisaaren itärannalla, Löydönniemen ja Laivarannanniemen välisessä suojaisassa lahdessa. Rannassa on rakennettu myös tervahöyryjä. Paikalla ei ole yhtään säilynyttä venevajaa, mutta veneitä on edelleen muutamia.

Kylän laivalaituri puolestaan on sijainnut saaren itärannan kapean niemen päässä. Kivikkoisen niemen kärjessä on jäljellä muutamia laituripuita. Uusi laivalaituri ja puunlastauspaikka ovat nykyisin etelämpänä, Löydönapajan rannassa. Myös Paavolan tilan rannassa, saaren eteläosassa, on tilan venevalkama venevajoineen. Paikalla on myös sijainnut laivalaituri, jossa ohikulkevat laivat ovat tarvittaessa pysähtyneet.

Luhtiislahdessa, aivan Tuohisaren pohjoispäässä, on ollut tervahöyryjen rakennuspaikka 1900-luvun alussa. Läheisellä Kauashiekan rannalla on mahdollisesti varvinrannalta peräisin oleva rautarunkoinen hylky. Varvirakenteita ei ole säilynyt. Pitkärannanniitty on vanha laidunmaa saaren itärannalla, Laivarannanlahden tuntumassa. Hieman soistuneella, alavalla maalla kasvaa koivumetsää. Sappisenlammen koillispuolella, saaren keskiosassa, on vanha niinikään soistunut, ojitettu laidunmaa, joka kasvaa koivu- ja kuusimetsää.

Karjalaisten asuttajasukujen eräsijoja ja hajatiluksia ovat Tuohisaaressa olleet mm. Ellisranta, Haataisenniemi, Hannonkangas, Hannonsaari, Kalliinsaari, Pitkäniemi, Pitkäranta, Simolanmäki ja Soininmäki. Olavinlinnan asemiehellä ja Pien-Savon maavoutikunnan- eli kihlakunnankirjurilla Erkki Pekanpojalla tiedetään 1500-luvulla olleen kuuden veromarkan arvoinen talo Tuohisaaressa.

1600-luvun puolivälin maakirjatietojen mukaaan Tuohisaaressa oli yksi kruununtalo, jota piti hallussaan Liistonsaaresta muuttanut Samuli Heikinpoika Munck. Talo oli ratsutila eli rustholli, ja se on sijainnut nykyisen kyläalueen tienoilla.

Venäläisten ryöstö- ja hävitysretket kohdistuivat isonvihan vuosina eli 1710-luvulla myös Tuohisaareen.

ALUEEN SISÄLTÄMÄT KOHTEET

Heikkilä eli Vanhapaikka

Heinaho eli Vanhala

Johanalan, Tuohisaaren entinen kansakoulu

Mikkola

Munkkila

Paavola eli Klemettilä

Pitkärannan mökki

Suotaival

Sääksniemi, Tuohisaari

Alue on ollut osana Säämingin kuntaa.